A

Mun synttärit on viikon päästä, joten nämä palkkikset ovat meitsille viimeinen mahdollisuus mennä alaikäisenä baariin. Sanomattakin on selvää, että käytän sen hyväksi.

Tällä kertaa hikoilen huomattavasti vähemmän sisään mennessäni, kävelen jo ihan rutiinilla narikkaan. Tilattuani tiskiltä kaljan yritän tähyillä ympäriltäni tuttuja naamoja, ja tietenkin se blondi pamahtaa paikalle.

“Sähän oot meidän osastolla, vai mitä?” se kysyy.

“Joo, oonhän mä.”

“Sä olet se tyyppi, joka sai varotuksen, vai mitä? Miten sä sen oikein teit?”

Maineeni on täytynyt levitä. Kerron lounasseikkailuistani, ja blondi katsoo jokseenkin ihailevasti.

“Vau. Mulla ei olisi koskaan pokkaa tehdä mitään tollaista. Mun poikaystävällä kyllä, se tekee kaikkea uhkarohkeaa koko ajan, välillä mua ihan hirvittää sen puolesta. Mutta se on niin hyvä, se aina jotenkin onnistuu selviämään kaikesta ilman mitään.”

“Aha.”

“Se olis tullu tänään mun kanssa tänne, ellei sen kaverin kaverilla olis ollu synttäreitä. Se lupas tulla kyllä seuraavalla kerralla, niin että voin vihdoin esitellä sen kaikille. Se on niin tärkeä osa mun elämää, että on outoa, ettette te täällä tunne sitä ollenkaan.”

“Just. No tota, mä taidan mennä vessaan.”

Lähen vetämään niin nopeasti kuin vain pystyn. Se muija on ihan seko. Kuulin, että se harrastaa uimista, ja olen melko varma, että se on lyönyt päänsä  altaan laitaan vähän liian monta kertaa. 

Teen vessajonon ohikävelyn, ja menen sitten yläkertaan. Siellä olevat pöytäkunnat on muodostettu osastojen mukaan: järkkärit, pelimiehet ja -naiset, jarrumiehet, laitetyöntekijät. Meitä kiskalaisia näkyy muutama yhdessä nurkassa, ja suoraan sanottuna hävettää meikäläisten puolesta. Kiskalaiset eivät vaan sitten osaa bilettää. Aina pitää olla se kanki anuksessa.

Istun omieni seuraan, ja alamme heittää jotain läppää tyhmistä asiakkaista. Menee ehkä vartti, ennen kuin alkaa tapahtua.

Mä spottaan ne ensin. Se on Sonja, ja sitten se yksi peliosaston työntekijä. Playeriksi sitä kaikki kutsuu, virnistelevä idiootti. Ne istuvat kahdestaan yhdessä nurkassa. Lähekkäin. Siis sen verran lähekkäin, että playerin käsi on ehtinyt kadota Sonjan hameen alle. Ja Sonja näyttää olevan niin naamat, ettei se edes huomaa.

Sonja. Naamat. Huh, kuka olisikaan uskonut.

“Hei, kattokaa. Kattokaa tonne.”

Osoitan niitä sormella juuri kun playeri kumartuu suutelemaan. Kaikki tuijottavat monttu auki, kun Sonja tarttuu sitä hiuksista ja suutelee takaisin.