Sonja

Ikinä ei ole elämän aikana hävettänyt näin paljon. 

Onneksi en ole ainoa.

Itse en tietenkään tiedä siitä mitään (kun tuskin muistan mitää omasta illastani), mutta onneksi juorut kulkevat täällä nopeammin kun TGV Ranskassa. (Sitä, miten nopeasti kaikki saivat tietää omasta sekoilustani, en halua ajatella.) Ehdin tuskin olla kahtakaan minuuttia töissä, kun kollegani kertoi koko tarinan. Mitä ilmeisimmin missasin TODELLA paljon.

Jenika vai mikä sen blondin nimi nyt oli, se sekosi aivan täysin. Kunnon flippaus kolmella kierteellä. Ilmeisesti se oli saanut vihdoin kuulla, että sen idiootti poikaystävä oli pettänyt sitä jo pidemmän aikaa. Neiti oli sitten vetänyt alkomahoolia oikein kunnolla naamaan (ja sitä, miten paljon itse vedin, en halua ajatella. Krapula alkaa taas alusta, jos ajattelen.) ja tanssittuaan ensin tanssilattialla kuin mikäkin pikkulutka alkanut sitten huutaa täysin viattomille kanssajuhlijoille niin, että pari järkkäriä (siis meikäläisiä, ei ravintolahenkilökuntaa) meni lopulta rauhoittelemaan sitä. Mistä se ei tietenkään tykännyt yhtään. Rauhoittumisen sijaan se kävi järkkäreihin käsiksi, potki ja löi ja huusi ja kirkui niin, että lopulta pokejen piti kantaa se ulos. Silminnäkijähavaintojen mukaan viimeiset sanat kuuluivat: “Saatanan paska! SAATANAN PASKA!” Ja samalla koko Puistokunta sai nähdä, minkämallisissa alushousuissa kyseinen neiti kulkee. Lähteeni kertoi, että kangasta ei ollut nimeksikään.

Käsittämätöntä. (Ja sitä, miten käsittämätön oma tempaukseni oli, en halua ajatella.)

Nyt olen kuitenkin taas töissä, ja ukkostaa. Siis TODELLA ukkostaa. Kuulostaa siltä, että se on aivan yllä. MIkä tietenkään ei ole hyvä asia ottaen huomioon, että Puisto sijaitsee yhdellä kaupungin korkeimmista paikoista. Ensimmäiset laitteet on jo varotoimena suljettu, ja auta armias kun se valittavien asiakkaiden tulva päättää poiketa tänne.

Valot sammuvat. Perkele.

Menen katkaisimen luo ja räpsyttelen sitä vähän aikaa, tulen siihen tulokseen, että sähköjen täytyy olla poikki. Missään lämpölaitteissa ei pala enää valo, ja vilkaisu pakastimeen osoittaa, että sen näyttö on pimeänä. 

Vittu.

Soitan esimiehen numeroon, ja puhelimeen vastaa Kerttu. Luojan kiitos. Se sanoo tulevansa heti ja pyytää mua aloittamaan tyhjennyksen. Harmi vaan, että sen päivän kuormassa oli tullut lähes kaksikymmentä laatikkoa ranskiksia ja vähintään yhtä monta jäätelöpakettia. Niitä ei ihan hetkessä kannettukaan minnekään.

Jos ne nyt ylipäätään mahtuvat mihinkään. Suurella todennäköisyydellä koko helvatin Puistossa on sähköt poikki. 

Alan raahata laatikoita ulos pakastimesta ja latoa niitä nokkakärryihin. Saan ensimmäisen erän ulos kioskista juuri, kun Kerttu tulee paikalle. 

“Yläpakkasessa on vielä tilaa. Mene, ennen kuin muut ehtivät.”

Kiitän häntä, ja alan työntää kärryjä ylämäkeen. Ja koska iltani ei voisi olla enää yhtään mahtavampi, alkaa sataa kaatamalla.

Tuplavittu.